Suomen vesijohtoverkostoissa piilee aikapommi

Suomen vesi on maailmanluokkaa

Suomen vesihuolto on kansainvälisestikin arvioituna menestystarina. Tähän tilanteeseen ovat johtaneet paitsi kunnallisten viranomaisten pitkä ja menestyksekäs työ, myös vedenoton helppous Suomessa. Maamme on lähes täynnä hyvälaatuisia pinta- ja pohjavesialueita, jotka ovat laadullisesti ja määrällisesti soveltuvia talousveden valmistukseen.

Vesihuollon historiaa maassamme

Vesihuolto on maassamme kehittynyt ensimmäisenä kaupungeissa, sillä siellä asian puutteellisuus on johtanut myös pahimpiin ongelmiin. Wikipedian vesihuollosta kertovan artikkelin mukaan 1870-luvulla maahamme alettiin rakentaa ensimmäistä vesijohtoa Helsinkiin. Vesijohdon tärkeimpiä tehtäviä olivat tuolloin mahdollistaa tulipalojen sammutus, tarjota asukkaille juomavettä sekä edistää kansalaisten terveyttä.

Maaseudulla kehitys on ollut hitaampaa ja perustunut eläintilojen tarpeisiin. 1950-luvulla vesijohtoverkostojen rakentaminen vauhdittui muoviputkien tultua markkinoille. 20-30 vuotta myöhemmin jätevedenpuhdistuksessa yleistyi ravinteiden poisto.

Takavuosien kova työ on tulossa tiensä päähän

Kesäkuussa 2018 jyväskyläläisen kerrostalon asukkaat saivat kokea kauhunhetkiä. Katkennut runkovesiputki alkoi tulvia vieden maata mukanaan ja tehden tunnelin kerrostalon alle. Pelkona oli, että talon rakenteet ovat vaurioituneet, joten asukkaat evakuoitiin. Kaiken kukkuraksi lähettyvillä olevia kiinteistöjä jäi ilman vettä, koska vedensyöttö rikkoutuneeseen putkeen oli katkaistava tulvimisen ja korjaustyön vuoksi.

Edellä kuvailtu tapahtumasarja voi valitettavasti tulla yhä tutummaksi tulevina vuosina. Kuten vesilaitoksen historiaa käsitelleestä kappaleesta kävi ilmi, on suuri osa vesijohtoverkostostamme kymmeniä vuosia vanhaa. Koska vesijohtojen käyttöikä on noin 40-50 vuotta, ovat monet verkostot tulleet nyt saneerausikään.

Vesijohtoverkostojen saneeraus on loppumaton työmaa

Vesijohtoverkostojen saneeraaminen on kuin pyykinpesua tai siivoamista: sitä täytyy tehdä säännöllisesti. Erään arvion mukaan Suomessa saneerataan vuosittain noin 900 kilometriä verkostoa. Vaikka määrä kuulostaa suurelta, se on aivan liian alhainen. Todellinen tarve nimittäin on jopa kolminkertainen.

Mikäli verkostojen saneeraustahtia ei tästä kasvateta, tulevat Jyväskylässä nähdyt yllättävät putkirikot yleistymään. Positiivista on, että alalla tiedostetaan korjausvelan kasvu. Ongelmana kuitenkin on, että monet maamme vesilaitoksista ovat pieniä eikä niillä ole resursseja aktiiviseen saneeraukseen ja verkoston ylläpitoon.

Tulevaisuuden tekniikka tuo toivoa

Puutteellinen verkostoa koskeva tieto vaikeuttaa vesilaitosten toimintaa. Isoimmilla vesilaitoksilla on viety tätä aspektia kuitenkin selvästi eteenpäin viime vuosina, ja pienet seuraavat perässä kykyjensä mukaan. Verkostot digitoimalla voidaan rajalliset resurssit kohdistaa paremmin kipeimmin korjausta vaativiin kohteisiin ja löytää helpommin vuotoja.